p i l s s i
© Pilvi Vainonen 4/2008

Navigare necesse est 
Kiiruhda hitaasti
Rakkaat naiset
Merivaimot ja merenneidot
Tuulet ja aallot
Taivaan merkit
Pohjantähden alla
Syömään!
Merimusiikkia
Jollat ja Jolly Jumper
Kirjat ja satukirjat
Huumorinkukat 
Kuuluisuudet
Siivekkäät
Eläimet 
Värit
Kaukaiset satamat
Antiikinaikaiset
Kotivesillä 

Juttu sisältää noin 800 veneennimeä, joista monet on annettu joko tässä esiintyvissä tai hieman poikkeavissa kirjoitusasuissa useille veneille.

Tulkinnat ovat yksinomaan kirjoittajan eivätkä liity samannimisiin veneisiin tai niiden omistajiin millään tavalla.

kolmitavuinen nainen?

Ei sinne päinkään. Se voi olla lintu tai kala, musiikkia tai sarjakuvaa, jälkiruoka tai
antiikin jumalatar.
Siis mikä? Tietenkin purjeveneen nimi.

Entisajan merimiesperinteen mukaan tuodakseen hyvää onnea aluksen nimen piti olla kolmitavuinen naisen nimi. Sen piti päättyä a:han ja kirjaimia oli mielellään oltava pariton määrä.

Tavan selitys saattaa piillä siinä, että kolme TA-VU-A oli merellä helppo huutaa ja kuulla, ja avoin ja painokas a-äänne nimen lopussa on korostanut sanoman selkeyttä. Kokeile vaikka! Kumpi maistuu ja kuulostaa paremmalta suuhun ja korvaan, Re-na-ta vai Georg Ots? Nimikaava olisi siten ollut alun perin yksinkertaisesti käytännöllinen.

Onhan onni vesillä elintärkeä asia. Naisen nimen asemasta taivaankappaleen tai luonnonilmiön nimikin kelpasi, sillä niiden avulla ja armoilla vesillä on aina suunnistettu ja liikuttu. Yhä edelleen sanotaan, että veneen nimen vaihtaminen kääntää sen hyvän onnen huonoksi.

Purjehtijan vuosikirjaa selatessa kuitenkin huomaa, että valtaosa purjeveneiden nimistä uhmaa keula vaahdoten vanhoja käsityksiä. Arvatenkin vaimojen ja tyttärien mukaan nimetyt Johannat ja Susannat hukkuvat kaavaa kaihtamattomien ja mitä erikoisimpien nimien alle, sellaisten kuin Alus ja Maine, Kellukka, Plankton, Hippopotamus ja Munja Sun-Shipii.

Naisen nimet ovat toki vieläkin yleisiä, samoin luonnonilmiöt ja taivaankappaleet. Modernin ajan kulttuurikerrostumat elävät kuitenkin nykynimissä niiden rinnalla. Purjehtijan vuosikirja onkin oikeastaan metka sisällysluettelo purjehduskansan maailmaan tänä radiopuhelinten aikana.

 


navigare necesse est

Venekansanperinteen mukaan veneilytarvikkeiden hinnoissa on aina ylimääräinen nolla. Isohukka tuo ehkä ensin mieleen sarjakuvien Ison Pahan Suden, mutta yhtä hyvin se voi viitata purjehtimisen vaatimiin tosielämän rahareikiiin.

Entä Eilati, La Ina, Riesa, Hau Much tai Fatal Error verkkopankissa? Kaikkihan ovat kuulleet fraasin, jonka mukaan purjehtiminen on kuin heittäisi seteleitä veneen muotoiseen kuoppaan meressä tai repisi niitä kylmässä suihkussa.

Annetaan Costa Meran selittää. Kun purjehtiminen alkaa olla välttämätön osa elämää, ei mikään uhri Poseidonin alttarille ole liikaa. Aina on jotakin uusittava, korjattava tai päivitettävä, ja se pakollinen löpökin maksaa aina vain enemmän.

Huvikseen purjehtiminen onkin takavuosina ollut etuoikeutettujen harrastus. Yhä elävästä elitismin leimasta huolimatta kaikkea ei voi kuitenkaan mitata rahassa. Purjehdus on monelle merellinen haaveparatiisi, Shangri-La omassa veneessä, avaran Sinitaivaan alla.

 

 


kiiruhda hitaasti

Niinpä monien isojen ja pienten, kalliiden ja halvempien veneiden nimet kytkeytyvät tavalla tai toisella erikielisiin versioihin iloa ja perinteistä hyvää onnea tarkoittavista sanoista. Sellaisia ovat Onneli, Huvinvuoksi, Tuuri, Lystiina, Felicia, Joy, Fortuna, Kharis, Bonne Chance, Bonheur ja zulunkielinen Khululile. Ja vaikka Ilona on unkarinkielinen johdannainen kreikan loistavaa tarkoittavasta Helenasta – yleinen veneennimi sekin – veneen nimenä se yhdistyy iloisuuteen, kuten myös Ilo, Iloa, Ilonani ja Ilonamme.

Onnea tuovat Amulet, Talisman, Skarabee sekä merenkulkijoita suojeleva jalokivi Akvamariini.

Perillä ollaan kun köydet on irrotettu -ajatuksen kanssa rimmaavat Pieni Vapaus, Rauha, Pax, Iisi, Relax eli Riläx, New Start, In Cognita, Nevermind, Liberte, Freedom, Feeling Free sekä klassinen Festina Lente. Ne kertovat pyrkimyksestä yksinkertaiseen kiireettömyyteen, pois arkielämän hulinoista raikkaaseen tuuleen, rentoutuneeseen olotilaan ja ympäristöön. Kiihkeimmin aalloille mielii Vapaustaistelija.

Eihän purjehtija tiedä parempaa kuin nostaa purjeet ja ottaa sen kunniaksi Fingerborgin rommia lääkkeeksi mielelle ja sydämelle. Jos muuhun elämään kuuluvat Hötäkkä, Insania ja Migreen, voi purjehdus olla Terapia ja Humoria, vähintään Joviaali mielentila. Silloin ei ole niin väliä, minne ollaan Menossa. Liike on tärkeää, ei päämäärä. Vaeltajan suunta on Jonnekin, sinne minne Tuulivei.

Siis kasta loss, vaikka perisi Merihukka!

EGYPTISSÄ PYHÄ PILLERINPYÖRITTÄJÄ OLI AURINGON JA MAAILMANJÄRJESTYKSEN SYMBOLI.

 

 

 

 


rakkaat naiset

Veneitä ja laivoja on perinteisesti pidetty feminiineinä ehkä siksi, että kalastajat ja merenkulkuammatin harjoittajat ovat kaikkialla olleet etupäässä miehiä. Oikeita naisia alukselle ei saanut tuoda. Alukseen on silti voitu projisoida miehisiä tunteita, koska usein on toimittu vaarallisissa ympäristöissä ja naisellisen elementin läsnäolo on edustanut keskinäistä riippuvuutta ja luonut kumppanuuden tuomaa turvaa. Monissa kulttuureissa naiseus ja vesi yhdistetään toisiinsa, onhan vesi elämän lähde.

Vaikkei nimeäisikään venettään kolmitavuiseksi naiseksi, Mama on purjehtijallekin perusasia. On monenkokoisia äitejä, kuten Fat Mama ja Mammalilla. Myös Mummo ja Mormor ovat lähellä sydäntä. La Nonna on isoäitien harmaa pantteri, joka on tottunut luotsaamaan miehistönsä palkintopallille kisa toisensa jälkeen.

Muutkin vanhemmat naispuoliset sukulaiset, ainakin Viivi-täti, Moster Inga ja Havstanten, on hyvä pitää mielessä. Naapurin lapsettomat Salmiska ja Madame voivat myös ehkä muistaa testamentissaan kylmällä merellä purjehtivaa Tyttörukkaa?

Useammin miespuolisen kipparin Suhe veneeseensä on kuitenkin Affaire d’Amour. Vai mitä sanot näistä kelluville jalkavaimoille annetuista nimistä: Meriheila, Meriheili, Heili, Heilaks, Hellu, Hempukka, Heitukka, Kesäheila, Suvisussu, Seuraneito, Typyli, Muru, Friidu, Kimma, Lyyli, Mon Amie, Big Baby, Play Girl, Pretty Woman, Sköna Bönan ja Kismii? Niistä välittyy selvästi Lempi ja Amorina merimiehen ja aluksen välillä. Herra Virtasen vene voi siis aivan hyvin olla nimeltään Virtaska.

Kaikki hyvin, jos aluksessa vallitsevat kipparin ja Squawn, miehistön ja naisiston välillä välttämättömät Friendship, Synergia ja Consensus, vaikka veneen nimi olisi sitten Kikkioliina.

Sitä paitsi saattaahan vene olla myös miehinen Toveri, Kamu, Amigo tai Kompis. Naisten kanssa koettavat tulla toimeen myös Vänä, Leevi, Jussi, Osku, Sulo, Himppa-Heikki ja Meripetteri.

TYTTÖJÄ RANNALLA. PIERRE PUVIS DE CHAVANNES 1879.

 

 

 

 

 

 


merivaimot ja merenneidot

Meri, Maren, elämän äiti La Mer on tietenkin kaikille se tärkein ja rakkain naiseuden ilmentymä, vaikka välillä se käyttäytyykin vaarallisesti. Atavistisen yhteyden tunteminen syvällä ytimessään ajaa purjehtijan Merelle.

Nimen kautta voidaan luoda yhdysside myös aluksen ja meren alkuvoiman välille. Kaikki mahdolliset ’meri’-alkuiset nimivariaatiot onkin otettu käyttöön omalle veneelle sitä sopivinta nimeä etsittäessä. Merion, Meridienne, Meritar, Merilikka, Mereinen, Merilia, Merinna, Meritte, Merika, Merike, Merite, Mereja, Merena, Merene, Merella, Meriela, Merilla sekä Merialla ja muutamat muut versiot kyntävät Meritse Aavatarta Merimaili toisensa jälkeen, seilaavat pitkin kaimaansa merta, jonka armoilla ne miehistöineen ovat.

Latinalaiset versiot samasta ajatuksesta ovat ’mare’-alkuisia, esimerkiksi Maremel ja Marelle.

Toisinaan on turvallista – jopa viisasta – liittää aluksen nimeen myös kipparin vaimon nimi tasoittamaan meren, veneen ja vaimon välistä kolmiodraamaa. Merenkäynti kun tuntuu edelleen olevan miesten käsikirjoitus monenlaisesta muusta tasa-arvoistumisesta huolimatta. Kaimuuden kautta vaimo voi kokea läheisemmän yhteyden veneeseen ja purjehdukseen, ja perheessä vähenee Marina.

Kaavaa voi testata yhdistämällä ’meri’-alkuun vaimonsa nimen. Tulokseksi on saatu ainakin kolme Meriliisaa, Merileena ja Meriliina, muutama Meri-Anna ja yksi Merianu, Merisiru ja Merisiiri, Merikaija, Meritaimi, Mereija, Merimirkku, Meri-Miina ja Meritiia.

Rita, Iida ja Riikka ovat Meritan, Meriidan ja Meriikan kaimoja. Meri-Marioita ja Meri-Mareja onkin sitten jo enemmän, sekä väliviivalla että yhteen kirjoitettuna. Tiina il Spirito del Mare ja Meri di Anne eivät selitystä kaipaa.

Merisatu ja Meritaru kuuluvat vielä vaimoihin, mutta Merikeiju vie purtta jo satumaisempiin maisemiin. Siellä pulahtelee vaimon vastakohta, Sirenita eli Petite Sirene. Disneyn Pieni Merenneito -animaatioelokuva vuonna 1989 toi Mermaid-buumin hetkeksi pinnalle Ariel-neidon myötä, ja tämä punatukkainen Sjöfröken lainasi nimensä monelle purjeveneelle.

Merenneidon historia ulottuu kuitenkin kauas. Antiikin aikana laulullaan merimiehiä tuhoon houkutellut Seireeni oli sen esiäiti, kuten nimikin paljastaa. Lygaia oli Välimeren luodolla tavattu merenneito. Keskiajalla Euroopassa kulki tarina Melusina-neidosta, joka kirouksen takia muuttui aina lauantaisin pyrstökkääksi ja kylpi piilossa kammarissaan. Hänen miehensä paljastettua salaisuuden hän sai myös siivet ja lensi tiehensä. Vedenhenki Undine tai L’Ondine taas menetti kuolemattomuutensa ja alkoi ikääntyä rakastuttuaan ihmiseen ja saatuaan lapsen. Hän siis puolestaan muuttui Ihanasta vedenhaltijattaresta jotakuinkin tavalliseksi ihmisvaimoksi.

ARTHUR LLOYDIN MUSIIKKIKAPPALE VUODELTA 1740.

 

 

 

 

 

 

 

 

 


tuulet ja aallot

Ilman tuulta ei purjehtimisesta tule mitään. Iloiseen purjehtimiseen tarvitaan Hyvän Tuulen Pesä. Monet tuuleen liittyvät nimet voi myös lukea magian piiriin: Voiko tuulta selvemmin manata kuin antamalla veneelleen nimeksi Tuulia, Suvituulia, Annatuulia, Tuuliviuhu tai Boforia?

Tuulta purjeisiin pyytävät myös Tuuli, Tuulikki ja Ilona Tuulikki, Tuulahdus, Tuuletar, Tuulipursi ja Tuulihattu, Tuulentyttö, Tuulentanssi, Tuulenkukka, Tuulenviemää, Tuulimari ja Tuulilla… Tuulinimiä on vuosikirjassa hengästyttävän paljon. Pelkästään Tuulioita on viitisentoista.

Myös kovemmat tuulet ovat monen mieleen, kuten Tuulispää, Puhuri, Puuska, Hiivari, Viima, Viuhutar, Windy, Wildwind, Vind för Våg ja Windlust osoittavat. Lenseämpää Lomahurua toivovat Suvituuli, Huvituuli ja Seabreeze.

Aina ei ole sama mistä tuulee. Suomenlahdella vallitsee usein Länsituuli tai Lounatuuli. Perjantaisin ne vievät Helsingistä itään retkisaarilleen lähtijät mukavasti perille, mutta teettävät töitä sunnuntaisin kotiin palatessa, kun ainoa tapa edetä on Zic-Zac vastatuuleen. Aurinkoisena kesäiltapäivänä myötäinen Merituuli kuljettaa satamaa etsivän rantaan, ja varhain maalta merelle puhaltava Aamutuuli jouduttaa purren liikkeelle.

Tyyni ja Stilla eivät siis ole purjehtijan toivekelejä. Tietysti voi ajatella, että tosipaikan tullen sekä veneen että miehistön toivotaan pysyvän tyyninä ja rauhallisina. Esimerkiksi silloin, kun veneen ympäröi Misty, Utu tai Sade, eikä auta kuin odottaa ja ehkä uhrata vähän rommia Ilmattarelle tai Aiolos-tuulenjumalalle taivaan selkenemiseksi.

Kuohuneiti rakastaa veden Loisketta ja auringossa kimalteleva Vågspel kutsuu luokseen. Tuulen noustessa Maininki kasvaa ja siitä tulee Vaahtopää. Suurempi Wave voi kyydittää Aallottaren jo surffiin. Kun Tyrsky alkaa lyödä rantaan, saattaa olla nousemassa Marea, hyöky.

Muilla mailla puhaltavat toiset tuulet. Pampero tuo mieleen vauvanvaipat, mutta tarkoittaakin ukkosta ja viheliäisen kylmää länsituulta Etelä-Amerikan aavoilla pampoilla. Pasaati-tuulet puhaltavat nekin kaukana etelässä, Päiväntasaajan merillä. Kylmä ja voimakas Mistral tuivertaa Ranskaa ja Italiaa luoteesta talvisin ja keväisin. Taifun on jo hirmumyrsky, joka tekee tuhojaan kääntöpiirien välisellä alueella.

PUUPIIRROS. KATSUSHIKA HOKUSAI 1760–1849.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


taivaan merkit

Pilvet, taivaan laivat ja tuulen toverit, ovat purjehtijalle lähes yhtä tärkeitä kuin tuuli. Pilvettäriä katselevat kaikki aamuin illoin säätä punnitessaan. Untuvapilvi Cirrus sekä Poutapilvi ounastelevat keveää keliä. Myös melkein mikä tahansa tavallinen Sea Cloud sopii purjehtijalle,
sillä pilven alla tuulee aina. Pääasia, että taivaalla on Nuages.

Taivas on joka aamu erilainen ja syntyvä valo kajastaa lupausta jostakin uudesta. Ei siis ihme, että moni romantikko on kastanut veneensä Sarastuksen jumalattaren mukaan. Kreikassa hänen nimensä oli Eos, Roomassa Aurora. Jälkimmäinen nimi on onnekkaasti kolmitavuinen ja päättyy a:han, joten siitä on tullut yksi suosituimmista antiikista ammennetuista veneennimistä. Sointuva Twilight on rohkeampi valinta.

Morgana täyttää muotoseikat vielä Auroraa paremmin, sillä siinä on lisäksi pariton määrä kirjaimia. Englantilaisessa perinteessä Morgan le Fay oli keijukainen, joka muuntui myöhemmissä kertomuksissa King Arthurin yliluonnollisia kykyjä omaavaksi sisarpuoleksi. Hahmon italialainen versio Fata Morgana taas tarkoittaa merenkävijöitä hämäävää kangastusta, jonka merenpohjassa asuva merikeiju aiheuttaa. Toinen kuuluisa Morgan oli tietenkin rommillekin nimensä antanut entinen merirosvokapteeni Sir Henry, joka näytti laivoille taivaan merkit 1600-luvun Karibialla.

PILVIPEITE, TEKSTIILI JA PUU. TITA GESTRANIUS JA YLVA GESTRANIUS.

 

pohjantähden alla

Tähtitaivas on ollut merenkulkijan ensimmäinen merikortti. Pähkinänkuoressa tähtinavigointi perustuu tunnettujen taivaankappaleiden ja horisontin keskinäisen aseman vertaamiseen. Sen suuri historiallinen merkitys näkyy venenimistössä vieläkin myös meillä, modernin navigointivälineistön aikana, monina Stella-, Stjärna- ja muina tähtiin ja planeettoihin liittyvinä niminä.

Nordstjernan, Polestar, l’Etoile du Nord, Stella Polaris, kotoisemmin Pohjantähti on Pienen karhun tähtikuvion kirkkain tähti. Se on taivaannapa, jota muut taivaankappaleet ja tähtikuviot kiertävät. Sillä on ollut suuri merkitys suunnistuksessa monissa kulttuureissa. Intiassa puhekielenä jo sammuneessa sanskriitissa tähteä merkitsee jumalattareksi personifioitu Tara, jonka muista nimistä yksi on merkinnyt juuri Pohjantähteä.  

Sirius sijaitsee Ison koiran tähtikuviossa. Se on Maasta katsoen taivaan kirkkain tähti. Sen nimi tarkoittaakin kreikan kielessä kuumaa ja polttavaa. Antares ja Ajomiehessä sijaitseva, Suomessa ympäri vuoden näkyvä Capella ovat myös kirkkaita tähtiä.

Helios on pienen aurinkokuntamme suuri keskipiste. Intialaisten tapaan myös antiikin kreikkalaiset personifioivat taivaankappaleet, ja auringonjumalan ympärillä näkyvä sädekehä Aureola teki hänestä vielä komeamman.

Myös tähtikuviot henkilöitiin. Siten w:n muotoinen Kassiopeia oli paitsi tähdistö, myös Etiopian kuningatar ja Andromeda-tyttären äiti. Taivaalla jälkimmäinen on tietysti naapurigalaksimme, Linnunrataa hieman suurempi.

Orion on kirkkaimpia tähdistöjä. Se näkyy Suomen etelätaivaalla talvi-iltaisin, ja sen keskiosaa on meillä sanottu Väinämöisen viikatteeksi. Oinaan tähtikuvio eli Aries näkyy leveysasteillamme hyvin koko syksyn ja alkutalven.

Mutta mistä on kotoisin meilläkin silloin tällöin vieraileva Ufo? Sitä eivät tainneet muinaiset kreikkalaisetkaan tietää. Luna sen sijaan on oma kiertolaisemme ja tuttu, siellähän on nykyään jo käytykin.

POHJANTÄHDEN SIJAINTI SUHTEESSA OTAVAAN.

 

 

 

 

 

 

 


syömään!

Viitseliäs kokki on veneessä kullanarvoinen. Seuraavankin pestin haluava kokki ymmärtää huolehtia mukaan ensinnäkin yrttejä. Välttämättömiä ovat Rosmariini, Sahrami, Basilika, Timjami, Tilli ja Camomilla. Pippureista reissuun pakataan ainakin Hot Pepper ja Green Pepper. Pienet Zippolino-valkosipulinkynnet sopivat mausteeksi moneen ruokaan, ja Garlic-jauhettakin kannattaa ottaa purkillinen. Sugar ja Tabasco ovat perustarvikkeita myös veneessä. Muistettakoon, että pohjoisia meriteitä etsittiin juuri mausteiden toivossa.

Jotta vene olisi täydellinen Bed & Breakfast, ruokaan kannattaa satsata. Välillä maistuu Lohikeitto, välillä Hot Dog ja Pepperoni. Joskus pihvin voi kokata Tartar, se päihittää iloisesti laiskan kokin tarjoileman haalean grillimakkaran. Kaikenlaiset raaka-aineet, kuten Papu, Paprica, Pumpkin, Löken ja Kastanja, sopivat ilman muuta venekokin koekeittiöön.

Kalat ovat vesillä suosiossa etenkin pentterissä paistinpannulla tai muulla tavoin valmistettuna. Turska, Lahna, Pikku Hauki ja Kiiski ovat tavallisia saaliskaloja. Ahvena kannattaa savustaa, sen parempaa herkkua ei veneessä voi saada. Kurnusimppua sekä eksoottisia Seepiaa, Piraiaa ja Rauskua on hyvä vältellä, jollei nimenomaan halua päästä miehistöstä eroon.

Ennen ateriaa nautittavaan martiniin sekoitetaan Zinzano. Juoman voi nauttia On the Rocks. Toinen mukava Cocktail on mehevä Bloody Mary tai vaikka Campari. Snapsiksi sopii kirpeä Aquavit.

Kaikenlaiset Karamellit ja Marzipanit sekä jälkiruoat piristävät aterian. Kuumana päivänä maistuvat Sorbet ja Ice Cream. Vinssigorillan ilo on mukavan keltainen Banana Split koristeenaan Manteli, Marenki tai Kirsikka. Jälkiruokajuomiksi sopivat Espresso ja Cappucino – tietysti Cognacin tai  Brandyn kanssa – sekä mantelinen Amaretto, lapsille Jaffa, Pommac, Milkki tai Oboy-kaakao. Hattara ja Lettu ovat lasten kestosuosikit.

Veneen Sand Bar on syytä avata illalla, jos Jano yllättää. Hyvä seurustelujuoma on piristävä Tequila, ja raikas Soave on purjehtijan Nectaris.

Cheers!

 

 

 

 

 

 


merimusiikkia

Moni purjehtija nauttii ruoan lisäksi musiikista. Parasta musiikkia on tietysti Seasong tai Sailsong, veneen ja meren liikkeistä syntyvä Duetto. Se on veneen oma Meritahti ja Melodie.

Kelistä riippuen matkanteko voi olla verkkainen Adagio tai Andante. Voimistuva tuuli saa aikaan Crescendon, ja Allegra liikkuu jo hyvää kyytiä. Hyvässä trimmissä vene kulkee kuin Trioli.

Vakavamman musiikin edustajia ovat Sonetta, Operetta, Aaria, Fuuga sekä Fanfar. Oopperadiivoista veneilevät ainakin Straussin Arabella, Puccinin Tosca ja Verdin Aida. Kevyestä musiikista ylivoimaisesti suosituinta merimusiikkia on Blues. Myös Jazz, Blue Grass ja Boogie sopivat loistavasti vesille.

Toisinaan salongissa pistetään tanssiksi. Kuviotanssi Katrilli sopii verryttelyyn. Bolero ja Tango voivat aloittaa ilonpidon rauhallisemassa tempossa. Niitä seuraavat nopeammat Foxtrot ja Quick Step. Jos meno yltyy oikein villiksi, Can Caniakin voi yrittää veneoloissa, mutta esimerkiksi saaristoristeilijöissä sen tanssiminen vaatii suurta akrobatiaa ja valaisimet ja muu sisustus voivat olla vaarassa.

Jotkin ikihitit ovat koskettaneet niin syvältä, että vene on saanut nimensä musiikkikappaleen mukaan. Ritchie Valensin La Bamba vuodelta 1958 on sellainen. Vuodet 1967–1968 ovat merkityksellisiä, sillä silloin julkaistiin Frank Sinatran tunnetuksi tekemä, alunperin ranskalainen sävelmä My Way eli suomeksi Maivei, Rolling Stonesin Jumping Jack Flash, CCR:n Proud Mary, Simonin ja Garfunkelin Mrs Robinson ja Tom Jonesin Delilah eli meikäläisittäin Dilaila. Suurten ikäluokkien nuoruudensuosikit ovat siten siirtyneet vesille. Bruce Springsteenin Hungry Heart ja Madonnan kappale True Blue ovat jo seuraavaa sukupolvea.

Italian-ystävien veneessä soi gondolierien Barcarole. Georg Malmstenin Saariston Sirkkaa ja Rosvo Roopea on mukava laulaa yhdessä iltahämyssä. Loppuiltaan sopivat Lullaby ja Nocturne.

Eri aikojen säveltäjiä ja musiikinesittäjiä ovat ensinnäkin Bardi, keskiajan laulaja ja lauluntekijä Britteinsaarilla ja Ranskassa. Barokin suuri tähti oli Vivaldi, 1600–1700-luvun taitteen venetsialainen. Uudempia musiikkityylejä edustavat 60-luvun Moody Blues, 70-luvun heviyhtye Iron Maiden sekä Ebba Grön, 70-luvun lopussa Suomessakin suosittu ruotsalainen punkbändi. Simply Red oli englantilainen 80-luvun popryhmä.

Purjehtivien soittimien Quartetin muodostavat Tuuba ja Banjo sekä Piano ja Marimba. Merkillistä kyllä, yhtään haitaria ei venenimistöstä löydy, vaikka kurttua voi kuulemma käyttää myös pilssipumppuna. 

HAITARI SOPII MYÖS PILSSIPUMPUKSI.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


jollat ja jolly jumper

Lapset ja nuoret optaripurjehtijat antavat jollilleen mutkattomia nimiä, jotka istuvat heidän maailmaansa. On Tuuliajolla ja Turbo, piraattihenkinen Kaappari, Harry Potterista opittu Huispaus sekä Merenhuiske, Muumipapan ystävän Fredriksonin amfibialuksen kaima. Varmaankin intiaaneista pitävä Tomi on antanut jollalleen nimeksi Tomihawk, tai sitten Tomi harrastaa myös skeittausta ja ihailee lajin legendaa Tony Hawkia. Ja monet lapset tykkäävät Hubba Bubba -purukumista.

Sarjakuvat kulkevat mukana isommissa veneissä. Hugo Prattin luoma laivaton merikapteeni ja romanttinen seikkailija Corto Maltese sopii loistavasti veneen nimeksi. Vinssigorilloina rehkivät luotettavat Obelix ja Saunabad sekä pakoa suunnitteleva Jack Dalton. Pentteriä hallitsee päällikön vaimo Smirgeline ja sumusireeninä toimii Castafiore.

Ankkalinnan pursiseuraa edustavat naiset eli Heluna, Milla Magia ja Iines.

Pestin laivakoirina ovat saaneet Jaska Jokusen Snoopy, Asterixin Idefix, Tintin Milou, Mikki Hiiren eli Topolinon Pluto, Lucky Luken Rantanplan sekä teeveen puolelta Pikkukakkosen Ransu. Laivapapukaijoista saavat käydä Woodstock ja kananmunapäinen Calimero. Kissa Karvinen eli Garfield mahtuu myös aina jonnekin – yleensä parhaalle paikalle.

Purjehtivia hevosia on kokonainen troikka. On Lucky Luken naurusta hirnuva Jolly Jumper, joka on aina paikalla kun tarvitaan. Teeveestä tuttuja ovat 70-luvulla Arja-tädin kanssa esiintynyt Ratsu Reima sekä 80-luvun joulukalenterin ja lastenkirjojen Histamiini. Muita takavuosien tv-tähtiä ovat Muppet Shown Miss Piggy sekä Kermit-sammakko, ja me 60-luvun lapset muistamme vielä hyvin pitkänenäisen noidan Eulaalia Kenkkusen.

JOLLY JUMPER. MORRIS.

 

 

 

 

 

 

 


kirjat ja satukirjat

Sadut kulkevat ajasta, paikasta ja maanosasta toiseen. Monet satuhahmotkin purjehtivat satamasta satamaan. Ali Baba, Punahilkka, Rödluvan, Tuhkimo, pari Cinderellaa, useampi Lumikki sekä Snövit ja Törnrosa voisivat pitää folkloristisen satuseminaarin milloin ja missä tahansa. Vaikka pursiseura Sinbadilla.

Klassikkokirjailijoiden teokset ja hahmot ovat yhä suosittuja. Miguel de Cervantesin mielevän hidalgon uskollinen ratsu Rosinante on jaksanut puskea tuuleen etsimässä Dulcinea-neitoa vuodesta 1605. Jules Vernen luoma kapteeni Nemo matkusti maapallon ympäri Nautilus-sukellusveneellään vuonna 1870, ja herrasmiesseikkailija Phileas Fogg teki saman tempun 80 päivässä kaksi vuotta myöhemmin. Kotimaisia vesiä kiertää nykyisin Passepartour. Rafael Sabatinin merirosvoseikkailu Merihaukka ilmestyi 1915, Scaramouche 1921.

Narnia-fantasiamaailma syntyi 1950-luvulla C. S. Lewisin kynästä. Kirjailijan ystävä oli häntä vielä kenties tunnetumpi J. R. R. Tolkien, jonka luoman tarun hahmoista vesillä liikkuu ainakin kaksi Gwaihir-kotkaa, kuninkaanpoika Faramir, kaksi Galadriel- ja kaksi Arwen-haltijatarta sekä samooja Aragorn.

A. A. Milnen sivuilta on 1920-luvulla laskettu vesille parhaat ystävät Nalle Puh ja Nasu. Jean de Brunhoffin vuonna 1931 syntynyt norsukuningas ei tiettävästi purjehdi, mutta hänen naispuolinen kaimansa Babariina ja vaimonsa Celeste kyllä. Muita seilaavia kaunokirjallisia eläimiä ovat Rudyard Kiplingin 1894 ilmestyneen Viidakkokirjan karhu Baloo ja tiikeri Shere Khan.

Disneyn elokuvien tutuksi tekemä Bambi ja hänen ystävänsä Pupu sukelsivat esiin Felix Saltenin lastenkirjassa vuonna 1923. Pinocchio-puunuken seikkailut Carlo Collidi julkaisi jatkokertomuksena jo 1880-luvulla.

Samana vuonna, 1944 keskellä sotaa, ilmestyivät Antoine de Saint-Exupéryn lyyrinen Le Petite Prince sekä Yrjö Kokon Pessi-peikon ja Illusia-keijukaisen rakkaustarina. Richard Bachin 1970 julkaisema tarina rohkeasta lokista liitää edelleen nimellä Lokki J.

Lapsille kirjoittaneista pohjoismaisista naiskirjailijoista Astrid Lindgren ja Tove Jansson ovat ylitse muiden. Lindgrenin luoma toinen maailma Nangijala sijaitsee varmaankin jossakin kauniissa luonnonsatamassa. Maailman vahvimmalla tytöllä – joka muuten on merirosvon tytär – on purjehtivat kaimat Peppilotta ja Lotta-Sikuriina. Myös Ronjalla ja saariston lapsella Pampulalla on useampikin venekaima.

Muumilaakson väestä on liikkeellä koko joukko: kalastava Louska, Tuutikki, Niiskuneiti, Niisku, Sniff, Vilijaana, Vilijonkka, Hemuli, Hattivatti sekä Titi-uu ja Radamsa, arat pikkuotukset. Pikku Myitä aalloilla oikein vilisee, mutta Muumipeikko on tainnut jäädä rannalle. Purjehtiva Muumumuumi nimittäin viitannee suomirockin legendan Moog Konttisen 1970-luvun hittiin.

Aikuisten tieteisfantasiat ovat myös siirtyneet merelle. Ruotsalaisen nobelistin Harry Martinsonin 1956 julkaisema avaruusrunoelma on synnyttänyt meidänkin vesillemme kokonaisen laivueen Aniara-aluksia. Tähtien sodasta ovat rauhallisemmille vesille laskeutuneet prinsessa Leia sekä jedien kouluttaja Yoda.

Suomalaiset ovat niin kirjallista kansaa, että Mika Waltarin hahmot Nefernefernefer ja Kaptah sekä Henri Charrièren Papillon ja Hermann Hessen Kultasuu on vielä mainittava. Sen lisäksi, että ne löytyvät lähes jokaisen kirjahyllystä, ne voivat osua kenen tahansa purjehtijan naapuriksi seuraavassa vieraslaiturissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


huumorinkukat

Winette ja muut Weekend-tyypin puuveet on tavattu kastaa w-kirjaimella alkavalla nimellä. Iloxi, Merimyyräx ja monet muut x-kirjaimen sisältävät nimet yhdistetään tanskalaisen X-veistämön veneisiin. Myös Hai- ja H-veneilijät ovat ottaneet ilon irti veneidensä tyyppinimestä ja kehitelleet niistä erisnimiä.

Niinpä vesiemme Hai-Veitä seilaavat esimerkiksi Haikara, Hairi ja Haililli. Hai-Bee kuulostaa mielenkiintoiselta hybridiltä. Hain verenhimoisella maineella pelottelevat Hui-Hai, Jui-Hai ja Vei-Hai, vähän niinkuin näkillä peloteltiin ennen vanhaan.

Hookaksoo, Venhoo sekä Håkan ovat selvästi H-veneitä. Mutta millainen kimppa omistaa veneen nimeltä Hoobot? Kyllä kai H-veneilijät tietävät, että heidän veneitään kutsutaan Hoo Moilasiksi?

Sanaleikeistä pitävät muutkin, paitsi ehkä Köli’n’alle ja Uisakka. Merikelpoinen vene on mielellään Waterproof eikä mikään Natina, Ketku tai Seuleena. Siis Älä Emmi lähteä matkaan, vaan rokeasti Ceyl On! Aluksen pentteristä löytyy aina Mari-Nadi, ja An Nathan sieltä Mucelo yhden Mantariinin kippari Da Vinssille? Pidetäänpä Big Nicci.

JULMA HAI.

 

 

 


kuuluisuudet

Tunnettujen venetyyppien lisäksi tunnetut alukset ja henkilötkin ovat osa suomalaista venenimistöä. Esikuvista kuuluisin lienee Arkki. Sen kipparin Nooan kanssa varmaankin yhtä kuuluisan Kristoffer Kolumbuksen vanavedessä ovat matkaa taittaneet suomalaiset Pinta ja Santa Maria.

Mayflower-aluksella purjehtivat 1600-luvun alussa meren yli Uuden Englannin perustajat. Maailman vahvinta laivaa, Fridtjof Nansenin Fram-alusta, muistelee kaksikin suomalaista kaimaa. On meillä myös Vega, kuten Nordenskiöldillä Koillisväylää purjehtiessaan, sekä oma Cutty Sark.

Legendaarinen kalastus- ja kilpakuunari Bluenose laskettin vesille 1921 Kanadan Nova Scotiassa. Se haaksirikkoutui Haitilla vuonna 1946, ja tytäralus Bluenose II rakennettiin 1960-luvun alussa. Tyttären kaima seilaa myös Itämerellä, samoin kuin Sininenä ja Blånos. Ehkä niilläkin pidetään vauhdin lisäksi myös kalastuksesta?

Paitsi hämähäkki ja nopeatempoinen tanssi, Tarantella oli ensimmäinen Swan 36 ja siksikin maailmankuulu. Aikanaan se kilpaili hyvällä menestyksellä, kuten myös edelleen kilpaileva yhtä jalkaa pidempi Tarantella II. Myös ainakin yksi kansanvene ja yksi H-vene ovat sen kaimoja, erinomaisia purjeveneitä omassa kokoluokassaan nekin.

Merivuokko kuuluisi ehkä lajinsa puolesta vesieläinten joukkoon, mutta vene ja sen kippari Pertti Duncker ovat sentään aika kuuluisia kotimaassa ja varmasti muuallakin. Samoin veneenrakentaja Eino Antinoja, jonka veistämön valmistama Antilla-vene on saanut nimen Eikka. Mutta kuka tietää kuka on Nalle Pu? Ehkä senniminen puuvene on kastettu suunnittelijansa ja rakentajansa Björn ’Nalle’ Nybergin mukaan? ’Pu’ voisi sitten merkitä jotakin mukavaa – vaikka kiinaksi?

Kuningatar Nefertiti oli Egyptin kuninkaan päävaimo 1300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Lady Diana sen sijaan oli prinssi Charlesin morsian ja sitten pääasiallinen vaimo 1980-luvulla, kunnes hänestä tuli avioeron jälkeen Queen of Hearts. Elton John lauloi hänen hautajaisissaan kappaleen, jonka oli alunperin säveltänyt Marilyn Monroelle, oikealta nimeltään Norma Jean. Traagisen kohtalon kokenut nainen oli myös jazzlaulaja Billie Holiday, kutsumanimeltään Lady Day.

Mieshallitisijoita edustavat karthagolainen sotapäällikkö Hannibal, Ruotsin ja Puolan kuninkaana 1500–1600-luvun vaihteessa toiminut Sigismund, legendaarinen apassisoturi Geronimo sekä rockin kuningas Elvis. Elokuvaväestä purjehtivat Edvin L ja Siiri Angerkoski, kirjailijoita edustaa Tolstoi.

BLUENOSE II. KUVA BLUENOSE SQUADRON.

SIIRI ANGERKOSKI.

 

 

 

 


siivekkäät

Purjehdus tarjoaa oivan mahdollisuuden opiskella ornitologiaa. Hyvä syntymäpäivälahja puolisolle on kunnollinen, veneeseen soveltuva lintukirja. Kiinnostuksesta lintuihin kertoo, että monenlaiset vesilintulajit ovat tavallisia veneenniminä. Miksikäs ei, ovathan linnut vesillä aina seurana.

Lokkilintuihin kuuluvat suositut Lokki, Harmaalokki, Merilokki ja Seagull. Niiden läpitunkevat äänet ovat jääneet iäksi jokaisen vesilläliikkujan ytimiin. Lokkilintuja ovat myös Kajava, Kihu ja Meri Kihu.

Viime vuosina purjehtijan monesti tapaama Merilintu on paljon puhetta synnyttänyt tulokas Meri-Metso. Sillä on puolustajansa ja vastustajansa sekä veneilijöiden että kalastajien ja muiden rannikon asukkaiden joukossa. Nähtäväksi jää, mikä on sen kohtalo Itämerellä.

Majesteettisia päiväpetolintuja Merikotkan, Havsörnenin ja Eaglen ohella ovat Haukka ja Falken. Niitä bongaillaan sen sijaan mieluusti ja havainnot voidaan merkitä lokikirjaankin.

Kiisla ja Lunni ovat ruokkeja. Myös Satulunnista on havainto. Tiira on laajalle levinnyt taitava kalastaja. Sorsalinnuista pienikokoisin on Tavi, suurin Svanen. Sorsia ovat myös Hanhi ja Alli.

Meriharakka, Vesipääsky ja Sipi ovat rantojen kahlaajia. Kuikkalintuihin kuuluvat Kaakkuri ja Kuikka osaavat sen sijaan sukeltaa syvälle veden alle. Samoin sukullustaitoisiin Uikkuihin kuuluu harvinainen Pikku-Uikku, mutta Meriuikkua lintukirja ei tunne.

Sympaattinen Ankka esiintyy veneennimissä monina versioina: Ankan, Ankanpoika, Mighty Duck, Chip-Duck, Lucky Duck ja yksinkertaisesti nimellä Duck. Veneiden, joissa purjehtii pieniä lapsia, ehdoton katsastusvaruste on Kumiankka tai Rubberduck.

Hyvän lentäjän nimi sopii ketterästi purjehtivalle veneelle, ja mielellään myös kauniisti sointuvalla kielellä. Kiuru on ranskaksi Alouette, pääskynen ja kyyhkynen espanjaksi Golondrina ja Paloma. Suvultaan ne ovat kaikki feminiinejä, kuten sopiikin.

Toisinaan vesillämme voi bongata hyvinkin eksoottisia lintuja, kuten Pohjois-Atlantilta kotoisin olevan Suulan. Raporttien mukaan täällä on havaittu myös Myrskylintu, Stormfågel, Albatross, Pingviini, Pelican, Flamingo, Kingfisher ja Nightingale. Vielä harvinaisempia ovat Sunbird ja Firebird. Bongarin tavoitelluimmat lentäjät ovat kuitenkin Flying Onion, Lentävä Kani sekä Flying Rabbit.

Monet saariston Villikukat ja Perennat houkuttelevat lentäviä hyönteisiä. Butterfly rakastaa Pelargoniaa, Villiruusua ja Sonkajärven Ruusua. Herkät Mimosa ja Fleur de Mer ovat Been, Bumble Been ja Queen Been herkkua. Lotus ja Ulpukka kasvavat kuin kasvavatkin makeiden vesien lisäksi merenlahdissa. Niissä hyörii Coccinella punaiset, mustapilkkuiset peitinsiivet medestä kiiltäen.

Yökukkujat saattavat nähdä vilaukselta Vesisiipan.

LA GOLONDRINA. ELISAARI 2006.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


eläimet

Kaikki eivät voi pitää vesillä mukanaan laivakoiraa tai muuta lemmikkiä, vaikka haluaisivat. Silloin voi veneen edes nimetä suosikkieläimensä mukaan, oli kyse sitten nisäkkäästä tai muusta eläimestä.

KissaMerikissa ja Merimirri ovat selvästi kissan kaunista liikkumista ihailevien valintoja. Majava on myös sulava Otus, ja vahva. Meriheppa kuulostaa mukavalta lasten korvaan. Vähän villimpiä eläimiä ja nimiä ovat Merisusi ja Kelluva Karhu.

Escargot kulkee rauhallista etananvauhtia. Äärettömän rauhallisilta tuntuvat myös Simpukka, Mytilus, Osteri ja Meritähti. Ne tuovat mieleen verkkaisessa tempossa etenevän värikkään luonto-ohjelman merenpohjan elämästä, sellaisen jota katsellaan lauantai-iltapäivänä televisiosta.

Hyvällä onnella kiikariin osuu joskus Sälen tai Kuutti. Kotivesiltä kauemmas lähtevien toiveissa voi olla tavata Delfin, mahdollisesti jopa Valas.

Liskoilla ja muilla matelijoilla on omat ystävänsä. Niinpä purjevenekin voi olla nimeltään Iguana tai Varaani, Salamanteri tai Scorpion, Pyton tai Green Mamba.

 

 

 

 


värit

Vihreän mamban lisäksi punaisia Röde Orm -merikäärmeitä uiskentelee vesillämme useita. Punaiseen väriin viittaavia nimiä ovat myös tukevan pohjoismaiset Röde Viking ja Röd Granit.

Ehdottomasti suosituin Merisävy purjeveneiden nimissä on kuitenkin Sininen. Useista kymmenistä väreihin liittyvistä nimistä kolmasosa liittyy siniseen, meren ja taivaan väriin.

Yksinkertaisimmat nimet ovat Sini ja Blue. Erilaisia sovelluksia on kuitenkin jo englanniksi valtava määrä: Blueship, Bluemarine, Bluewind, Blueventure, Blue Dream, Blue Moment, Blue Moon, Blue Star, Blue Sky, Blue Seven, Blue Ribbon, Tiny Blue, Blue Café, Out of the Blue, Blue Note, Blue Whale, Blue Boy, Blue Lady, Lady Blue, Lady in Blue. . .

Kotimaisilla kielillä purjehtivat Siniella, Sinisilmä, Suvensini, Sininen Ajatus, Siniaalto, ainakin kaksi Sinilintua ja kaksi Fågel Blåta sekä Blåvit. Monikansallisia nimiä ovat Indigo, Ultramarin sekä Violetta kaksine kaimoineen. Saksaksi seilaa Blau Engel.

Mustang-tyypin veneelle voi sopiakin nimeksi Pikkumusta. Mustaan liittyviä nimiä ovat myös Black & White ja Bianconero, jotka tuovat viskin lisäksi mieleen froteesukasta tappelevat terrierit. Kumpi voittaa vai kestääkö sukka?

Suurin osa lasikuituveneistä on valkokylkisiä, joten valkoiseenkin viittaavia nimiä on runsaasti: White Lady, White Ghost, White Treasure, White Symphony, Albino, Blanche, Bianca sekä aika monta Blondieta.

Vihreitä ovat keväinen Verde, Ikivihreä ja Evergreen sekä hedelmällinen Lady Green.

Keltaista lippua liehuttaa pontevan tätimäinen Tant Gul.

PUNAINEN VENE. VLADIMIR FOMIN 1996.

 

 

 

 

 

 

 


kaukaiset satamat

Myyttiselle Avalon-saarelle Britannian rannikolla pyrkii turhaan moni purjevene, sillä saari elää vain tarinoissa. Yllättävää kyllä, myös Jönköping voi olla purjehtijan toivesatama. Kotoisten Karelian, Monreposin ja Finlandin lisäksi monet maailman eksoottisemmat kolkat vetävät venekansaa puoleensa. Purjehtijan vuosikirjan avulla onkin mahdollista matkustaa maailman ympäri muutamassa tunnissa ja tutustua vieraisiin kulttuureihin.

Matkan voi aloittaa purjehtimalla Marmaran kautta Kreikan Athinaan. Välimeren itäpäässä, auringon nousun suunnassa on eksoottinen Lewante, jota kautta päästään kanavaa pitkin kohti etelää.

Seuraava etappi on Zanzibar Afrikan itärannikolla. Se on Intian valtameressä sijaitseva legendaarinen saari, jossa voi tutustua orjakaupan ja siirtomaa-ajan historiaan. Arabialaiset kauppamiehet purjehtivat tänne jo ajanlaskumme alussa. Jokin heidän laivoistaan saattoi olla nimeltään Fatima, joka suomeksi käännettynä tarkoittaa kieltäytymistä tai pidättäytymistä. Myöhemmin nimestä tuli entistä suositumpi, sillä se oli myös Profeetan tyttären etunimi. Täällä Tansanian rannikolla voi vierailla myös kirkossa ja nähdä Malaikan, swahilista suomennettuna enkelin.

Jatkamme meren yli Aasiaan. Bombay ja Calicutta ovat Intian tärkeimpiä satamakaupunkeja. Intia on uskontojen ja kulttien luvattu maa, jonka lähihistoriaan kuuluu kaksikin Sai Baba -nimistä Gurua. Toinen heistä vaikutti 1900-luvun alussa, toinen toimii edelleen suuren uskonnollisen liikkeen johdossa. Hindulaisuuden tärkeitä jumaluuksia ovat pyhien lehmien
suojelija Gowinda sekä kauneuden jumalatar Lakshmi, joka lienee historiallista sukua muinaiskreikkalaiselle Afroditelle. Hindulaisuuden peruskäsite on Samsara eli oppi jälleensyntymistä, jonka mukaan ihminen inkarnoituu maapallolle aina uudestaan. Jumalillakin on inkarnaationsa, ja Vishnun yksi ilmenemismuoto eli Avatar on kalanpyrstöinen kuten merenneito.

Naapurimaa Nepalissa kohoaa vuorijono Annapurna. Sen huippu on maailman kymmenenneksi korkein. Himalajalta koilliseen Kiinan puolella sijaitsee mystinen järvi Kukunor. Aasiassa on nähtävä myös Indonesiaan kuuluva Sulawesin saariryhmä, ja Japanissa tutustumme Samurai-perinteeseen.

Täältä jatkamme Tyyntä valtamerta itäkaakkoon Hawaijille. Yhdysvaltoihin kuuluvan saariryhmän pääkaupungin Honolulun vierassatamassa on hyvä täydentää varastoja ennen pitkää purjehdusta suuntana Tahiti. Vierailu sinne tekee melkoisen poikkeaman reitille, mutta on sen arvoinen, sillä tahitilainen nainen Vahine on maailmankuulu kauneudestaan ja hulataidoistaan.

Käymme pikaisesti tutustumassa meksikolaiseen kulttuuriin Tijuanassa ja Santa Fessä ennen kulkua Panaman kanavan kautta Karibialle ja Martiniquen saarelle. Seuraavan kohteen Brasilian vetonauloja ovat Amazon mahtavine suistoineen sekä maan neljänneksi väekkäin ja kulttuurisesti värikäs osavaltio Bahia. Ja kun nyt täällä päin maailmaa olemme, on purjehdittava vielä etelään näkemään Argentiinan pääkaupunki Buenos Aires.

Nämä kaikki paikat käynyt ei voi enää kuin kysyä: Quovadis?

 

TE ARII VAHINE. PAUL GAUGUIN 1896.

 

 

 

 

 

 

 

 

 


antiikinaikaiset

Maailmanturneen päätteeksi on hyvä palata Eurooppaan ja omaan historiaamme. Aloitetaan antiikista, joka tulvii tuttuja nimiä ja hahmoja. 

Sen kuuluisimman merenkävijän, latinalaiselta nimeltään Ulysses, monivuotinen Odysseia on opittu tuntemaan jo kansakoulussa. Matkallaan tämä hallitsija ja sankari joutui usein vieraiden naisten kanssa tekemisiin; kotona häntä odotti uskollinen vaimo Penelope. Muun muassa kaunis kuninkaantytär Nausikaa löysi sankarimme rannalta haaksirikkoutuneena ja vei hänet isänsä hoviin kertomaan seikkailuistaan. Huonommin käyttäytyi Kirke, auringonjumalan tytär, joka huvitteli muuttamalla hänen laivansa miehistön sioiksi.

Circellä oli veljentytär Medeia, joka oli tätinsä tapaan noita. Myös naispuoliset Sibyllat omasivat yliluonnollisia kykyjä, mutta oraakkeleina he käyttivät niitä ennustamiseen.

Scylla ja Charybdis olivat merihirviöitä, jotka vaanivat laivoja Messinansalmessa. Edellisellä oli kuusi päätä, jälkimmäinen synnytti laivat sisäänsä imaisevan vesipyörteen. Kipparimme oli uhrattava kuusi miehistönsä jäsentä hirviön kitoihin palatessaan kotiin Troijan sodasta. Kaikkiaan hänen kotimatkansa meriseikkailuineen kesti 10 vuotta, joten ei ihme että hänet yhdistetään usein vedenhenki Aquariukseen

Myös argonautit olivat purjehtivia sankareita. Nimitys viittaa heidän Argo-laivaansa, jonka nykyisiä kaimoja ovat muun muassa Argonova, Argona, Argomar ja Argon. Kaikkiaan argonautteja oli 50, yksi joukosta oli nimeltään Castor.

Äiti maa oli muinaisessa Kreikassa Gaia-jumalatar. Hänen toisintonaan tai tyttärenään pidetään Rheaa, jumalten äitiä. Pandora oli puolestaan ensimmäinen nainen, joka luotiin rangaistukseksi ihmiskunnalle. Hän oli se, joka avasi kielletyn lippaan levittäen sen sisältämät vitsaukset maailmaan. Ehkäpä maailma oli ollut sitä ennen kuin Elysion, kreikkalaisen mytologian onnela, jossa vallitsi ikuinen kevät ja joka oli Tykhe-onnenjumalattaren mielipaikka. 

Yötaivasta ja Kuuta hallitsi metsästyksen jumalatar Artemis, joka edusti myös kasvullisuutta ja varttuvaa elämää. Roomassa hänet tunnettiin nimellä Diana.

Siivekäs hevonen Pegasos kantoi usein selässään sankareita. Se yhdistetään myös moneen Muusaan, mistä syystä sitä kutsutaan runoratsuksi.

Paitsi jumalilla ja sankareilla, antiikin maailma oli kansoitettu monenlaisilla sulottarilla eli nymfeillä. Najadit, kuten tuttu Calypso, olivat varsinaisia vesinymfejä. Meren neidoiksi luetaan kuitenkin kymmenittäin muitakin nymfejä. Niiden yleisnimitys on Nereidi. Sointuvasta nimestä on tullut erittäin suosittu veneennimi erilaisissa ilmiasuissa, kuten Néréide, Nereide, Nereida ja Neredia.

Kuuluisimpia nymfejä ovat merenjumalan vaimo Amphitrite sekä Galatea. Musiikin ja tanssin jumalatar Thaleia oli muusa, mutta hän esiintyy myös nymfinä.

Nouseva Rooma lainasi suuren joukon kreikkalaisten vanhoja jumaluuksia itselleen, jolloin ne saivat latinalaiset nimet. Nike oli kreikkalaisten voitonjumalatar, Roomassa häntä vastasi Viktoria. Viinin ja hedelmällisyyden jumalasta tuli Roomassa Bacchus ja tieteiden ja taiteiden jumalattaresta Minerva. Kreikan Deimos roomalaistettiin Fuga-nimiseksi. Myös latinankielinen sana Amphora eli vaasi periytyy kreikasta.

Periroomalainen oli Octavia, mutta hän olikin jo historiallinen henkilö, Rooman ensimmäisen keisarin sisar, joka eli juuri ennen ajanlaskumme alkua. Roomalaisten legioonalaisten sotamerkkiin oli kuvattu kotka Aquila, jonka ainakin kuusi 3. vuosituhannen suomalaispurjehtijaa on valinnut veneensä esikuvaksi.

ULYSSES AND THE SIRENS. HERBERT DRAPER n. 1909.

PYÖRRE KHARYBDIS JA KIVI SKYLLA SIJAITSEVAT USKOMUKSEN MUKAAN MESSINANSALMESSA.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


kotivesillä

Pohjoismaisesta mytologiastakaan ei puutu jumalia, henkiolentoja ja sankareita. Niistä monella on yhteytensä antiikkiin ja Aasiaankin, kuten kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar Freyjalla eli Frejalla.

Berserkit olivat muinasiskandinaavisia sotureita, joiden naispuolinen nykykaima purjehtii Bärsärkka-nimisenä. Meren suuria voimia hallitsi Aegir, itsekin kooltaan jättiläinen. Suomalaisessa kansanperinteessä jättiläisiä kutsuttiin Kalevanpojiksi, joihin nyrkkiä puiva Sisu-pussi Kullervo usein yhdistetään.

Pohjolassa piti valtaa Pohjan Akka eli Louhi, Kalevalan väen vihollinen. Sukukansa saamelaisten uskontoon on kuulunut Seita eli pyhä uhripaikka. Ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen riimuteksteissä esiintyvä nimi Hlewagastir saattaa viitata jo kristinuskon vaikutukseen näinkin pohjoisessa, sillä nimi merkinnee valkeuteen vihkiytymistä.

Nykyisissä hisseissä sihisevä Vesihiisi on tuttu jokaiselle. Tämä Veden Velho on tarkoittanut suomalaisessa kansanperinteessä sekä ilkeää haltijaa että ihottumaa, jonka ajateltiin seuraavan uidessa pelästymisestä tai järvellä kiroilemisesta. Vesihiidet voitiin kuvata alastomiksi naisiksi, jotka houkuttelivat nuoria miehiä luokseen.

Kuulostaako tutulta?

Kukapa olisi uskonut, että antiikin kauniisti laulavat mutta vaaralliset seireenit ja myöhemmät merenneidot ovat kotivesillämme sihisseen hiiden lähisukulaisia? Aikojen takaa nämä veden Siskot muistuttavat purjehtijoita – ja moottoriveneilijöitä – siitä muuttumattomasta ja ikivanhasta tosisekasta, että vesillä on hyvä käyttäytyä kauniisti ja olla naisten kanssa varovainen.

SAMMON PUOLUSTUS. AKSELI GALLÉN-KALLELA 1869.

 

 

 

 

 

 


etusivulle