miksi olga päätti jäädä oppositioon


On se vaan kumma, miten hankalat aiheet ihan piirittävät Olgaa. Johtuuko se siitä, että Olgalla on isot korvat ja tuntosarvet pystyssä, vai siitä, että hän avaa mielellään myös suunsa? Vaiko siitä, että ihmiset nyt vain kertakaikkiaan ovat etupäässä hankalia ja yhteistoiminta vielä hankalampaa? Ainakin naisten ja miesten yhteistoiminta, ja ainakin purjehduksessa. Ainakin jotkut naiset ovat sitä mieltä (hankalat naiset, Olg. huom.).


Ihanat naiset vesillä

Naiset ovat nimittäin viime aikoina kovasti intoutuneet purjehtimisesta. He kansoittavat jos ei nyt vielä koko Itämerta, niin ainakin purjehduskurssit ja puolet venemarkkinoista. Olga ja Kallekin tapasivat edellissuvena paljon naisistoja, mikä oli tietysti ilahduttavaa; etenkin Olgan oli helppo ruveta juttusille eikä Kallellakaan ole mitään reipasta naisseuraa vastaan. Päinvastoin!

Mutta jotkut naiset tuppaavat alvariinsa ja paha kyllä suureen ääneen valittamaan kuinka hankalaa purjehdus on, jos ei ole miestä takatuupparina. Toiset taas tuppaavat yhtä kovaäänisesti manaamaan heidän (nais)purjehtimistaan häiritsevät (mies)purjehtijat ikiturson pimeimpään paikkaan. On myös naisia, jotka ovat samaan aikaan kumpaakin mieltä. Se se vasta kummaa on.

Otetaan muutama esimerkki. Oliko suolavesi turvottanut niidenkin naisistojen pään, jotka uhosivat kovalla metelillä pätevyyttään miehiin verrattuna Olgan laskujen mukaan ainakin seuraavissa lajeissa:

a) väistämissäännöt (etenkin sen jälkeen kun oli törmätä täräytetty päin toista venettä, jonka syy juttu tietysti oli, seikka oli sipuli vaikka toistakin osapuolta styyraili kanssasisar: vika löytyi toisen veneen kannen alla tyrineestä miehestä),

b) kisasäännöt (toiset purjehtijattaret törmäilivät kisassa, etsivät vimmaisina järjestäjiä tehdäkseen protestin heitä väistämättä jättäneestä mieskipparista, mutta koska järjestäjätkin olivat miehiä, he piileskelivät ohi protestinjättöajan ja jättivät siskot nuolemaan näppejään),

c) kryssiminen (seuraava naisisto väittää osaavansa kryssiä elegantisti vaikka kuinka montaa solmua jopa silloinkin kun ei tuule, kun taas laiskat miehistöt kaahaavat ohi purjeet paketissa isoilla törkyökyveneillään, onneksi älykkäämpi (nais)sukupuoli osaa tervehtiä heitä paikan tullen asianmukaisilla käsimerkeillä),

d) rantautuminen (montako kertaa muuat muut voimanaiset ovat joutuneet pelastamaan purjehdus- ja varsinkin rantautumistaidottoman mieskipparin ja hänen aluksensa? vastaus: aina).

Näiden suolaisten vesien sankaritarten taidot ulottuvat kuulemma myös laiturielämään. Olgakin on itse kuullut heidän äänekkään edustajansa retostavan laituribaarissa, kuinka he kutovat trendikkäästä alpakkalangasta iltaisin satamassa kuin satamassa viisi vikkelää villapipoa ynnä kuusi sukkelaa sukkaa siinä valkoviinilasin ääressä rupatellessaan, sekä kokkaavat lampaanviulut ja muut vähähiilariset herkut samalla kun viihdyttävät veneeseensä laiturilla jonottavia uroita nokkelalla supliikillaan. Kuka mies pystyy samaan? Niinpä.

Olga tosin pelkää pahoin, että todellisuudessa eräätkin sankarittaret tekivät joukolla merimiespihviä eräästäkin etelän purjehduksella tapaamastaan hyväuskoisesta ranskalaismiehestä, josta ei ole sen koommin kuultu, kun hän erehtyi astumaan pohjolan emäntien charter-veneeseen. Etelän tähtikirkkaassa illassa kuului vain vaimea valitus, sitten etäistä massutusta ja ähkinää, kun seireenien laulumailla pantiin tuulemaan.

Mutta takaisin kortille, Olga! Jos naiset ovat noin ylivoimaisia ja miehet kertakaikkiaan niin törppöjä ja onnettomia, sekä purjehdus- että virkkaus- ja paistotaidottomia ja muutenkin ääliömäisen tumpeloita nössöjä, sanalla sanoen alamittaisia jotka pitäisi nakata takaisin jorpakkoon, miksi ihmeessä heistä pidetään niin ylenpalttisesti melua? Miksi heitä tarvitaan jonottamaan laiturille? Miksi he sittenkin kelpaavat johonkin? Ja mihin ihmeeseen? Miksei naisten leirissä olla yksinkertaisesti iloisia siitä, ettei miehiä tosiaankaan ole pakko sietää – ei ainakaan veneessä? Olga ei voi käsittää. Mutta hänellähän onkin Kalle, joka osaa laittaa sekä solmut että ruokaa. Eikä siitä ole syytä metelöidä, etteivät laitureiden amatsonit survo Kallestakin muhennosta.


Olga esittää välikysymyksen

Ei siis ole ollenkaan kummaa, että kaikennmoiset merihirviöttäret ovat ehtineet saada Olgan lisäksi monelta laiturintallaajalta tukan pystyyn. Mutta ei hätää, onhan niitä toisenlaisiakin naisia, sellaisia, jotka purjehtivat keskenään ja vaikka pariskuntina pitämättä itsestään järjetöntä älämölöä. Niitä jotka saavat ilonsa – totta tosiaan – purjehduksesta! Sitä sorttia, joka ei yhtenä päivänä suu vaahdossa moralisoi miesvaltaisen purjehduskilpailun eroottista iltaohjelmaa ja seuraavana esittele omaa, mahdollisimman pieninumeroista after sail –garderobiaan.

Olga on silti bongannut muutamia hupaisia, mutta sentään harmittomia ylilyöntejä. Naamakirjaan ilmeisen tohinalla perustettu ryhmä muun muassa julistaa, että "Nasiten omassa pursiseurassa oppii muutakin kuin kokkausta!" (voi hyvä tavaton, Olg. huom.), ja toinen samanmoinen kertoo harrastuksensa olevan vauhdikkaasti "sailin". Näille saa jo Kippari-Kallekin nauraa partaansa kunhan vain tietää, että erilaisia kielioppeja taitavia naisia liikkuu vesillä ihan yhtä paljon kuin noita tumpeloita. Kieliopillisesti niuhon Olgankin on pakko myöntää, että purjehtimiseen tarvitaan muutakin kuin gerundi, morfeemi ja sanskriitin peruskurssi.

Sekin oli aika hassua (sekin kaikenlaista tasa-arvoa kannattavan Olgan on myönnettävä), kun yksi naisisto harrasti yöpurjehdusta vierailla vesillä ja kiersi jonkin aikaa ympyrää, kunnes löysi oikeaan laituriin. Aamuhämärässä heitä tuli vastaanottamaan ystävällinen mies tiedustellen mistä kaukaa vene oli tulossa, mutta eihän keulagasti sitä enää siinä vaiheessa muistanut. Kuten eräs mieskin aikoinaan totesi: kaikki paitsi purjehdus on turhaa...

Toinen naisisto sattui eksymään yökisassa. Saavuttuaan lopulta viimeisenä maaliin muutamaa tuntia monenkirjaville miehistöille hävinneinä kisaajattaret paiskasivat lohdutukseksi saamansa kukkakimpun hampaat kirskuen voittajaveneen keulaluukusta sisään. Vaikka temppu oli kieltämättä kaikin puolin arveluttavaa käytöstä, Olga ja muut katselijat tyrskivät sille kuin parhaalle pellenumerolle.

Mutta vielä ovat ne ylivilkkaat ja –liukkaat vesisiskot, suorastaan vesiliskot, jotka ylilyöntejä vasta harrastavatkin. Eivätkä aina ihan harmittomasti. Olgan kuuleman mukaan eräissäkin pursiseuroissa häiriköidään niin emansipoituneesti, että hymy on hyytynyt jo aikaa sitten niin siipoilta kuin seuratovereilta. Myös kisakenttien yhteissaunohin on hankittu porttikieltoja siinä sivussa muillekin naisille, vaikka miespuolisten saunamajureiden syyksi sekin on pantu. Joku kipparska mesoaa kaappaavansa koko pursiseuran, ja muutama muu pitää venettä ainoastaan päästäkseen metelöimään siitä turuilla, toreilla ja bittiaalloilla. Ei haittaa, vaikkei vene juuri laiturista irtoaisikaan tai sillä purjehtisivat vain sekalaiset kumminkaimat. Mekkalaa pitää olla, ja mieluiten yksikön ensimmäisessä persoonassa.

Onko siis veneestä pudonnut pelkkä mies ja tupsulakki vai kaikkiko älli niiden mukana? Oi ei, älkää Olgalta kysykö! Kerran hän kuitenkin sattui kuulemaan muuan kurttuisen ja kärttyisän mutta ihmeen viisaan vanhan mamman suusta seuraavan sananlaskun: Tyhmä akka on tyhmä akka, nuija äijä nuija, eikä se ole sukupuolikysymys. Ehkäpä se on juuri näin myös vesillä? Ne viisaat kun ovat Olgankin mielestä ihan erikseen, eikä sekään ole sukupuolikysymys, ei sinne päinkään!


***

Juu, ja loppuun vielä pakinoihin vakiona kuuluva huomautus: Kenelläkään jutun henkilöllä ei ole vastinetta tosielämässä, ei tietenkään, ollenkaan, lainkaan eikä sinne päinkään.

 

etusivulle