olga ostaa veneen


Olga oli aikuinen nainen. Hän tahtoi purjehtia ja osti veneen. Miehet tsemppasivat Olgan uutta harrastusta. Entäs sitten naiset?

Olga ei suinkaan syntynyt maakravuksi, vaikka isänkodista oli merelle matkaa muutama kymmen kilometriä. Hän sattui nimittäin syntymään keskelle veden merkkejä, sillä hoohetkellä taivaanrannassa nousi skorpioni, aurinko oli ravussa ja kuu kaloissa. Sitä paitsi kodin ohi virtasi merelle vuolas joki. Se tiesi mihin oli menossa, ja Olga halusi mukaan.

Lapsena Olga huumaantui rantakaupungissa ja sen saarilla meren ja maatuvan kaislan tuoksuista. Matkoilla auto pysäytettiin aina kun meri näkyi – milloin Jää-, milloin Välimeri – sillä Olgan piti päästä nuuhkimaan, kuuntelemaan, katselemaan ja vain olemaan meren rannalla. Kotiin hän palasi taskut täynnä kiviä ja simpukoita ja pullossa vettä.

Vanhempana Olga piti kovasti Juice Leskisen merimiehestä, jolle oli jo kauan laulanut Poseidon ja soinut kutsu kauneimman merenneidon. Se tuntui heti tutulta. Vielä joskus Olgakin hankkisi purren, vaikka aivan pienen. Sitä odottaessa hän tutustui merenneitojen kulttuurihistoriaan arkisemmin leipätöissään.


Olga eroaa ja ostaa puoli venettä

Hieman yli kolmikymppisenä Olgasta vihdoin tuntui, että odotus oli ohi ja aika kypsä. Olihan hän muutenkin eroamassa vain kuivalla maalla viihtyvästä miehestään. Moni ihmetteli, kun mies tahtoi mielellään hoitaa lapsia Olgan tulevien purjehdusten aikana, mutta Olga ei nähnyt asiassa mitään kummaa. Hän kun oli luullut, että ihmiset eroavat juuri saadakseen asiat uusiin uomiin ja vanhan arjen paremmaksi. Niin kävi, eikä Olgalla ollut mitään syytä valittaa.

Rohkea rokan syö, Olga ajatteli, ja tuumi voivansa ostaa veneen ihan hyvin itsekseenkin. Hän oli kuullut naisesta, joka oli mennyt jopa kihloihin ilman miestä, mitä nyt pienen veneen hommaaminen olisi sen rinnalla. Innoissaan hän kertoi Naapuri-naiselle aikomuksestaan toteuttaa haaveensa tulevaisuutta enää odottamatta.

Naapurin silmissä välähti. Jos Olga aikoi purjehtia, ei Naapuri tahtonut olla pekkaa pahempi. Kaksi naista saisi sitä paitsi yhdessä isomman veneen kuin yksi. Ajatus alkoi kyteä, ja ennen pitkää Olga ojensi Naapurille pikkusormensa. Sopiva vene löytyi pian. Autokin Olgan oli eron jälkeen ostettava, tiedättehän ei venettä ilman autoa -kausaalilain.

Olga oli tohkeissaan! Seuraavaksi hän tilasi veneilylehden. Hän rynnisti navigointikurssille, kun uunituore vene seisoi vielä pukeilla huurteen alla. Hän osallistui tiiviisti pursiseuran järjestämille naisten kursseille. Siellä hän tunsi olevansa erilainen kuin muut, sillä muiden naisten joukossa hän oli ainoa kippariopiskelija. Salaa hän oli vähän leuhkakin asiasta, mutta tunsi silti olonsa välillä orvoksi. Naapurillakin oli mies heidän veneenpuolikastaan styyraamassa.


Olga rakastuu Purjehtijaan ja alkaa kilpailla

Jäiden lähdettyä Olga muisti takavuosina purjehdusta harrastaneen Opiskelija-naisen. Hän kysäisi Opiskelijalta tuntisiko tämä ketään purjehdusopettajaa, ja sai kaksikin vinkkiä. Molemmat vinkit olivat miehiä. Olga soitti ensimmäiselle, mutta aikataulut eivät sopineet. Toisen vinkin Opiskelija sen sijaan toi itse laiturin päähän ja veneeseen, tietenkin sillä ehdolla, että pääsisi itse mukaan.

Olgan harkitsematon puhelinsoitto – häntä oli taannoin varoitettu ryhtymästä Opiskelijan kanssa mihinkään – koitui hänen kohtalokseen. Opettajaksi värvätty Purjehtija nimittäin tärppäsi. Ensiksikin Purjehtija oli kiva. Toiseksi hän oli kiva ja huumorintajuinen. Kolmanneksi hän oli kiva, huumorintajuinen ja hieman hullu. Ei siis haitannut yhtään, että hän osasi purjehtia myös kilpaa sekä hallitsi sähkön ja koneet. Purjehtijan kanssa oli paljon mukavampaa haistella merta ja maatuvan kaislan tuoksua.

Ennen pitkää Olga ja Purjehtija huomasivat päätyneensä peruuttamattomasti samaan veneeseen: he olivat rakastuneet. Yksissä tuumin he alkoivat myös kilpailla. Pinnaa pitänyt Olga oppi taas uutta ja kilpailun tuoma jännitys tuntui hyvältä. Kyse oli vain lyhyistä kisoista saariston suojissa, mutta niissäkin pärjääminen toi Olgalle mukavia potkuja uuden onnen lisäksi.


Olga ja Naapuri eroavat

Naapurin silmissä alkoi leimahdella yhä useammin hänen seuratessaan Olgan ja Purjehtijan kisailua. Ensimmäisen voiton jälkeen Olga muuttui kuin muuttuikin pekkaa pahemmaksi, eikä hän enää saanut lainata venettä kilpailuihin Naapurin vuorolla, ei vaikka vene olisi kerännyt näkkejä laiturissa. Olga oli äimän käkenä. Mitä joviaalille Naapurille oli tapahtunut? Ei kai vain hän ollut vihertynyt katsellessaan Olgan uutta aluevaltausta kera Purjehtijan, olihan pelissä Naapurinkin veneenpuolikas? Mahdotonta! Vai oliko?

Vai oliko kaikki sittenkin alkanut jo aiemmin kadonneesta lavuaarin tulpasta? Naapuri oli nimittäin kerran vitsaillut pystyvänsä hukkaamaan omien tavaroidensa lisäksi vähän kerrallaan vaikka kokonaisen purjeveneen. Olgaa juttu oli naurattanut, mutta tavara tavaralta hänen hymynsä hyytyi. Ennen pitkää hän alkoi soimata itseään omasta ahneudestaan ja tyhmyydestään: olihan Naapuri itse varoittanut Olgaa itsestään, mutta silti Olga oli mennyt lankaan isomman veneen toivossa.

Olga alkoi kaivata kipeästi Pelastakaa edes kimppaveneilijät -yhdistystä, mutta kun sellaista ei ollut, hän marssi lopulta pankkiin ja osti veneen kokonaan itselleen. Niin raukesivat ystävyys, yhteistyö ja avunanto Olgan ja Naapurin väliltä, mutta vene sai taas tuulta purjeisiinsa ja näkit kyytiä.


Herää, Olga!

Opiskelija puolestaan piti kovin vähän Olgan ja Purjehtijan suhteen onnellisesta käänteestä. Vieraillessaan Olgan veneessä Opiskelija kumppaneineen oli aluksi majoittunut keulan paripunkkaan, ja huomatessaan tulleensa häädetyksi salonkiin Opiskelija päästi suuren parun. Lomapurjehduksella hän vaati keulan käyttöönsä joka toiseksi yöksi ja siihen olisi suostuttukin, jos Opiskelija olisi muuten hoitanut hommansa veneessä. Mutta ei, hän alkoi mieluummin murista ja väläytellä hampaitaan.

Useimmiten luimistelun kohteena oli Purjehtijan keulapunkkaan kellistänyt Olga. Vai miten se oli? Ja kenen vene se oli? Sai Purjehtijakin kuulla haukut omasta kuormasta syömisestä. Soppa kiehui ja välillä näytti kuin veneessä olisi ollut kokkeja miljoonamäärin. Lopulta Opiskelija kuitenkin näytti sopeutuvan, sillä hän alkoi esiintyä päinvastoin tuoreen suhteen puhenaisena. Uuden tarinan mukaan Olga oli nimittäin kysynyt alun perin opettajaksi Opiskelijaa itseään, ja Opiskelija oli laupiaasti saattanut yhteen nämä kaksi yksinäistä, Olgan ja Purjehtijan.

Pian Opiskelija kuitenkin pakkasi laukkunsa ja ui saariin parempiin. Olgan ja Purjehtijan häihin hän vielä saapui, mutta ei huomannut tervehtiä morsianta, saati onnitella. Purjehtijaa hän sentään puhutteli sanomalla irti ystävyytensä.

Olgan pää oli taas pyörällä. Voihan Pyhä Sylvi maassa mylvimässä. Hänhän oli vain halunnut purjehtia ja opetella kipparoimaan. Rakastuminen oli silkkaa kermaa ja mansikoita kakun päällä. Mitä pahaa siinäkään oli? Taasko hänen elämänsä käänteet haittasivat jotakuta, siis jotakuta TOISTA NAISTA, ja miksi ihmeessä, kun ne eivät haitanneet hänen lapsiaan eivätkä edes entistä miestään? Femina femini lupus est, mietti Olga. Vai johtuiko kaikki siitä, että skorpioni oli noussut horisonttiin joskus kauan sitten 60-luvulla?


Merenneito laulaa taas

Olga ei silti suinkaan nostanut käsiään pystyyn. Vaihtoivatpahan vain Purjehtijan kanssa vielä isompaan veneeseen. Isoja pursia ennenkin luotsanneesta Purjehtijasta tuli vuorostaan kippari, ja Olga tarttui vaihteeksi paistinpannuun ja ryhtyi veneen amiraalittareksi. Sepäs ei ole närkästyttänyt vieläkään ketään, ja onhan uudessa veneessä sitä paitsi paripunkka sekä keulassa että salongissa.



Huomautukset

Muutamissa kohdissa on lainattu kappaletta Odysseus, es. Juice Leskinen & Coitus Int, san. Juice Leskinen, säv. Mikko Alatalo. Kappale on ilmestynyt levyllä Per Vers, runoilija, 1974, Love Records.

Huomautus koskien ilman miestä kihlautumista: Etelä-Intiassa on ollut perinne järjestää hääseremoniat prostituoiduksi joutuvalle naiselle siten, että sulhasen paikalla esiintyy jokin symboli, esimerkiksi kookospähkinä.

Pakinan tapahtumat ovat kirjoittajan dramatisointeja ja henkilöhahmot sepitettyjä.

 

etusivulle